Skip to main content
Blogi

Stressistä ja ”Idiooteista ympärilläni”

Kehollinen stressi ja autonomisen hermoston epätasapaino ovat suurin tekijä sairauksien puhkeamisen ja kroonistumisen taustalla. Stressi uhkaa suorituskykyä, terveyttä ja hyvinvointia. Henkinen stressi, on monelle käsitteenä tuttu ja sitä pidetäänkin yleensä ainoana stressin muotona. Stressistä jää tällöin kuitenkin huomattava alue usein kokonaan huomiotta. Itseasiassa moni tämänkään artikkelin lukijoista ei välttämättä ole edes tiedosta, että saattaa olla hyvinkin stressaantuneessa tilassa. Monesti silmät aukenevat vasta, kun tehdään esimerkiksi sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tilaa kartoittava mittaus. Toisinaan joku havahtuu silloin, kun osataan esittää oikeanlaisia kysymyksiä.

Miksi pitäisi sitten tietää, onko minulla stressiä vai ei? Ensinnäkin siis kuten edellä jo mainitsin, monen kroonisen sairauden ja työkyvyttömyyden taustalta löytyy pitkittynyt stressitila.  Terveyden lisäksi stressi haittaa suorituskykyämme, haastaa sosiaalisia suhteitamme, estää meitä elämästä elämäämme laadukkaasti; nauttien siitä ja olemaan jopa onnellinen ja tyytyväinen. Henkinen stressi; suorittamiskeskeisyys, työhön, talouteen tai ihmissuhteisiin liittyvät, huolet, murheet, paineet, ovat tavallisesti tiedossa olevia stressin muotoja, mutta muita hyvinkin isoa stressiä keholle tuottavia asioita ei yleensä edes mielletä stressinä. Tällaisia stressitekijöitä voivat olla kipu, ylikunto, unihäiriö, uniapnea, työergonomia, liian suuret lääkeannokset, matala-asteinen tulehdus, ruoka-aine yliherkkyydet ja allergiat, insuliinikuormitus, vääränlaiset ruokatottumukset, suolisto- ja ruoansulatusvaivat ja toksiinit eli myrkyt kehossa. Esimerkkinä edeltävistä; sisäilmaongelmat, antioksidanttivaje, ravitsemukselliset puutteet, hidastunut aineenvaihdunta tai liikunnan ja palautumisen välinen epätasapaino, vain joitakin mainitakseni. Kehon epätasapainotilat ylipäätään ovat siis stressi.

Eläkkeellä oleva yleislääketieteen erikoislääkäri, kirjailija ja biokemisti Päivi Mäkeläinen (2016) käyttää kirjassaan ”Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja kokonaisvaltainen hoito ” metaforaa orkesterista, joka kuvaa hyvin sitä, miten yksi asia kun menee pieleen kehossa, niin se vaikuttaa koko systeemiin. Mäkeläinen kuvaa umpirauhasia orkesterina, joka soittaa ihanasti yhteen, mutta kun yksi orkesterin soittimista on epävireessä, vaikuttaa se muihinkin orkesterin jäseniin niin, että kotvan kuluttua koko orkesteri soittaa epävireisisesti. Eli kun jokin kehossa toimii heikosti tai häiriintyneesti, niin saa se koko kehon hieman sekaisin. Stressi saa aikaan sen esimerkiksi, että kilpirauhanen siirtyy säästötilaan eli vajaatoiminnalle, koska keho tulkitsee stressitilanteen niin, että nyt on kovat ajat, joten selviytyäksemme näistä ”kovista ajoista” koitetaanpa säästää energiaa ja hidastetaan aineenvaihduntaa. Koetapa siinä sitten vaikkapa laihduttaa: ei onnistu! Painoa tulee vain lisää, kun lisäät stressiä yrittäessäsi laihduttaa. Ensin pitäisi saada aineenvaihdunta toimimaan normaalisti ja sitten vasta lähteä painonpudotukseen.

Kehossa on sen optimaalisen toiminnan kannalta sisään ohjelmoituna vuorokausirytmi, jota ylläpitää myös tämä samainen hormonijärjestelmä, joka säätelee energia-aineenvaihduntaa sekä ”kuonat pois ja ravintoa sisään-systeemiä”. Vireystilaa ja mieliala liittyvät läheisesti tähän regulaatiojärjestelmään. Jos sinusta tuntuu, että umpirauhasorkesterisi soittaa mahdollisesti kuitenkin vielä hyvin yhteen, tai joskus jopa puoli viiteen, niin voit kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä varmistuaksesi asiasta: riittääkö energiasi pitkin päivää? Tunnetko itsesi ärtyneeksi usein? Oletko yrittänyt painonpudotusta siinä onnistumatta ja tiedät, että se ei johdu syömisistäsi? Väsyttääkö illalla ja olet aamulla virkeä? Vaikka nukkuisitkin pitkät yöunet, niin väsyttääkö sinua silti aamuisin ja/tai päivisin? Nukahdatko helposti ja nukut heräilemättä koko yön? Toimiiko vatsasi säännöllisesti, eli vähintään kerran päivässä? Onko sinun keskittymiskykysi yhtä hyvä kuin se on ollutkin aina? Unohteletko asioita herkemmin kuin ennen? Kärsitkö usein päänsärystä? Tuntuuko sinusta, että idioottien määrä ympärilläsi on kasvanut?

 

Stressaavista tekijöistä ei aina voi päästä eroon, eikä niistä myöskään välttämättä tarvitse päästä eroon. Näin on esimerkiksi silloin, jos isoin stressisi aiheuttaja on lähiomaisesi tai krooninen kipu. Tai esimerkiksi muutoin niin mukavassa työssäsi: työtoverit!    Työssä viihtyvyyteen pystyy vaikuttamaan. ”Minulla on kyllä niin mukava työ, kun saan olla osa tätä tiimiä!” Voitko sanoa samaa? En minäkään aiemmin, enkä vaihtanut tiimiä!

Jos emme voi muuttaa olosuhteita, on parempi muuttaa itseään! Liian iso urakka, sanoo joku heti. Stressinhallintavalmentajasi sanoo sinulle kuitenkin että: ei ole! Koska sinun itsesi ei tarvitse muuttua, ainoastaan toimintatapojesi ja asennoitumisesi. Eli muutetaan omia toimintatapojamme stressinaiheuttajiin nähden. Voit todellakin kehittää taitojasi saada stressisi hallintaan.

Unenlaatu stressitekijänä: Joka yö kolmasosa suomalaisista nukkuu huonosti ja joka kymmenes kärsii yli kuukaudenmittaisista unihäiriöistä. Unettomuus aiheuttaa uupumusta, väsymystä, muisti- ja keskittymishäiriöitä ja vaikuttaa työkykyyn. Mistä seuraa suunnatonta stressiä kaikille edellä kuvatuille stressin osa-alueille. Vaikka valtaosa unettomuudesta on tilapäistä ja normaaliin elämään kuuluvaa, niin pitkittyessään se voi johtaa kuitenkin krooniseen unettomuuteen. Tilapäinen unettomuus näyttää lisääntyvän jatkuvasti ihmisillä. Tähän ei ole löydetty yksiselitteistä vastausta. Yhtenä hyvänä selittävänä tekijänä näyttäisi kuitenkin olevan aivojen hyperaktiviteetti eli ihmisen elimistö oleminen jatkuvasti ylikierroksilla.

Tähän ylikierroksilla olemisen laskuun voidaankin vaikuttaa hyvin helpostikin muutamin kotikonstein.

  • Varaa itsellesi aikaa töiden jälkeen hetken irtautumiselle, niin että jätät työasiat töihin. Tee tähän avuksi, vaikkapa pahvilaatikko, jonka nimi on työhuolikoppa. Huolikoppaan voit siirtää kaiken työhuolen, jota mielesi haluaisi murehtia vielä, mutta sinä et. Kirjoita ne asiat, jotka mieltäsi jäisivät painamaan paperille ja paperi huolikoppaan. Ja anna itsellesi lupa murehtia niitä jälleen huomenna esim. klo 08.00 alkaen. Sitten sano itsellesi ääneen: kiitos tästä päivästä se oli kiva! Valehtele aluksi, jos päivä ei ollut kiva, koska mielemme on taipuvainen uskomaan sen, mitä korvat kuulevat! 😉 Harjoittele!
  • Aloita nukkumaan valmistautuminen hyvissä ajoin sulkemalla itseltäsi 2 tuntia aiemmin kännykät ja muut älylaitteet. Älä myöskään katsele televisiota juuri ennen nukkumaanmenoasi, sillä yksikin negatiivinen viesti saattaa stimuloida ajatusmaailmaasi niin, että yöunet ja mahdollisesti myös seuraava päivä ovat pilalla.
  • Varmista että saat riittävän määrän unta; vähintään 6 tuntia, mieluummin enemmän, erityisesti jos unenlaatusi on heikkoa!
  • Pyri päivän aikana ottamaan itsellesi 2-3 palauttavaa hetkeä jolloin stimuloit vaikka hengitysharjoituksen avulla vagushermoa.
  • Naura päivän aikana vähintään 3 kertaa, sillä myös se stimuloi myös vagushermoa ja vapauttaa oksitosiinia, joka lisää hyvänolontunnetta.
  • Liiku riittävästi, mutta ei liikaa: omaan sen hetkiseen stressitasoosi sopiva liikunta hoitaa sekä unta että stressiä ja lisäksi mieltä. Liikunta on paras lääke masennukseenkin!
  • Suunnittele ruokailusi viikko etukäteen ja vältyt stressaamasta elimistöäsi spontaaneilla roskaruoka valinnoilla. Suunnittelemalla voit myös onnistua hoitamaan yhdellä kertaa viikon kauppareissut. Voit myös kokeilla tilata ostoksesi netin kautta.
  • Mene metsään tai meren rantaan vähintään puoleksi tunniksi päivittäin ja aina kuin mahdollista pidemmäksi aikaakin.
  • Pyydä anteeksi ja anna anteeksi. Tiesitkö, että anteeksiantamattomuus on todella iso stressitekijä elimistöllesi?
  • Pidä huolta läheisistä ihmissuhteistasi: soita viestien sijaan iäkkäämmille läheisillesi. Tee selväksi, että välität.
  • Sano kerran päivässä itsellesi ja myös jollekin toiselle, että rakastat!

Jos tarvitset apua alkuun päästäksesi, niin tiedät varmaan mihin kannattaa ottaa yhteyttä 😉 Meille on tärkeää, että sinun kokonaisvaltainen hyvinvointisi lisääntyy, nukut hyvin, stressaat vähemmän, syöt ja liikut oikein ja palaudut hyvin! (Do and Be! www.hyvinvointivalmennukset.fi)

Stressi on keskeinen tekijä immuniteetin heikentymisessä sekä autoimmuunisairauksien puhkeamisessa. Paras tapa hoitaa vastustuskykyäsi on hoitaa stressitasojasi! Paras tapa tulla toimeen ympäristösi kanssa on hoitaa stressitasojasi!

Yksi todella iso mahdollinen stressitekijä elämässä liittyy sosiaalisiin suhteisiimme. Niihin liittyy paljon tunnepuolen stressiä, surua ja murhetta yhtä hyvin kuin myös iloa ja innostusta. Tasapainoiset ihmissuhteet ovat monen tasapainoisen ihmisen salaisuus. Ihmisten erilaisuus on kiehtovaa, mutta samankaltaisuus yhdistää. On helpompi olla samankaltaisten ihmisten kanssa ja siksi toisten ihmisten erilaisuus ei aina tunnu rikkaudelta. On vaikeaa ymmärtää, miksi joku toimii niin kuin toimii, vaikka jokin toinen toimintatapa olisi omasta mielestä paljon parempi. Työelämässä joudumme päivittäin tekemisiin tyyppien kanssa, joiden kanssa ei kerta kaikkiaan vaan synkkaa ja kuitenkin jotenkin heidän kanssaan on tultava toimeen. Päivittäinen tunnekuorma voi kertyä niin valtavaksi stressitekijäksi, josta ei millään, ainakaan yhdellä, huolikopalla enää päästäkään irti. Jos työ on muutenkin vaativaa ja pitäisi olla jotenkin tehokaskin vielä, niin tilanne voi johtaa uupumiseen ja sairasteluun. Jos ymmärtäisimme toinen toisiamme paremmin sekä työyhteisössä että ystävä- ja läheispiirissä niin monen ihmisen hyvinvointi ja työssä hyvinvointi voisi huomattavasti parantua. Kenties seuraavasta voisi olla sinullekin hyötyä sosiaaliseen liittyvän stressikuorman vähentämisessä. Nimittäin jos ymmärtäisimme toistemme toimintaa paremmin, voisi se ehkä johtaa vähemmän itseämme kuormittavaan tulkintaan tilanteesta.

Jokaisella ihmisellä on oma yksilöllinen tulkinta tapansa meitä ympäröivästä todellisuudesta. Ympäröivää todellisuutta voidaan nimittää vaikkapa maastoksi. Jokaisella on oma yksilöllinen käsityksensä eli karttansa, jonka pohjalta hän toimii ja reagoi tässä maastossa. Kuten ei mikään karttakaan kuvaa täysin yksiyhteen maastoa niin ei myöskään yksikään maailmankuva ole täysin sama kuin todellisuus. (Hiltunen ym 2003, 17.) Maailmankuvamme alkaa muotoutua heti syntymämme jälkeen ja siihen vaikuttavat omat henkilökohtaiset ominaisuutemme, jotka vaikuttavat vuorovaikutukseen ympäristömme kanssa, mikä puolestaan vaikuttaa käsityksiimme itsestämme ja muista. Muodostamme sisäisiä malleja ja tulkintoja asioista, esineistä ja tapahtumista. Kokemuksemme ohjaavat havaintojamme ympäristöstämme ja näistä havainnoista puolestaan teemme tulkintoja ja muodostamme uusia mielensisäisiä malleja, jotka ohjaavat edelleen sitä, mitä me havaitsemme ympäristöstämme ja minkä merkityksen sille annamme.

Liisa Keltikangas-Järvinen on tunnettu suomalainen psykologi sekä kokeellisen persoonallisuustutkimuksen uranuurtaja ja alan tutkimustulosten tunnetuksi tekijä. Hänet tunnetaan erityisesti temperamentin tutkimuksista. Temperamentti koostuu Keltikangas-Järvisen (2018) mukaan erilaisista taipumuksista ja valmiuksista, jotka ovat tyypillisiä ihmiselle itselleen ja nämä piirteet erottavat hänet muista.  Temperamentti, joka ei siis ole sama kuin persoonallisuus, on oma yksilöllinen tapa reagoida sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin. Tapa olla muiden kanssa vuorovaikutuksessa. Tapa olla. Vaikka jokaisella ihmisellä on oma persoonallisuutensa, niin kuitenkin temperamentti on se tekijä, mikä tekee yksilöstä yksilön. Persoonallisuus on kulttuurin muokkaama ja temperamentti on synnynnäinen ominaisuus. Temperamentti on siis pysyvä ominaisuus, josta kehittyy, kasvatuksen, kokemusten ja perittyjen valmiuksien kautta ihmisen persoonallisuus. Ne ovat joukko taipumuksia, jotka herkistävät ihmisen kokemaan asioita hänelle tyypillisellä, yksilöllisellä tavalla. Ne saavat hänet reagoimaan ja toimimaan hänelle luonteenomaisella tyylillä. (Keltikangas-Järvinen 2016, 9.) Keltikangas viittaa Thomas´iin ja Chess´iin jotka erottavat temperamentissa yhdeksän osa-aluetta: aktiivisuuden taso, biologisten toimintojen rytmisyys, suhtautuminen uuteen, sopeutuminen uuteen, ärsytyskynnys aistikokemuksille, reaktioiden voimakkuus, mieliala, huomiokyky ja pitkäjännitteisyys-lyhytjännitteisyys (Keltikangas-Järvinen 2015, 46-61). Nämä yhdeksän temperamenttityyppiä Thomas ja Chess ryhmittelivät kolmeksi temperamenttityypiksi: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Keltikangas-järvinen viittaa myös Cloningerin ja toteaa, että samoista ominaisuuksista, aktiivisuus ja sosiaalisuus, voidaan käyttää myös nimityksiä elämyshakuisuus ja palkintoriippuvuus.  (Keltikangas-Järvinen 2016, 13.) Eri tutkijoiden näkemyksiä yhdistämällä voidaan temperamentteja siis kuvata sen mukaan, miten intensiivisesti tai vaimeasti jokin tietty piirre ilmenee.  Esimerkiksi kuinka korkea tai matala aktiivisuus, sosiaalisuus, taipumus mielipahaan ja ärtyvyyteen, joustavuus, sopeutumiskyky, keskittymiskyky sekä rytmisyys, jollakin yksilöllä on.

Ehkä kaikkein havainnollisin tapa kuvata temperamenttia, on sen kuvaaminen käyttäytymistyylinä eli miten se ilmenee arjessa. Esimerkiksi aktiivisuus temperamenttipiirteenä tarkoittaa sitä millä energiamäärällä ihminen suuntautuu käsillä olevaan asiaan. Käyttäytymistyylinä se ilmenee siten, että millä vauhdilla ja miten pontevasti ihminen toimii (mt, 14). Aktiivinen ihminen tekee kaiken vauhdilla; syöminen, kävely ja puhuminen sujuvat kaikki nopeasti. Hän liikehtii, elehtii vilkkaasti ja innostuessaan saattaa jopa huitoa. Voima ja vauhti esiintyvät usein rinnakkain aktiivisen ihmisen toiminnassa, mutta eivät välttämättä. Ihminen voi olla sekä äänekäs että nopea, mutta voi olla myös, että hän on äänekäs, mutta ei nopea. Hän voi olla myös nopea, mutta ei äänekäs. Matalana aktiivisuuden temperamentin omaava henkilö puolestaan erottuu hidastempoisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Hän tulee hiljaa, syö rauhallisesti, ei pidä meteliä, eikä liioin ole äänekäs ja elehtivä. Hänen tuloaan ei voi kuulla kaukaa jo ovien paukkumisesta ja pontevista askelista, kuten korkean aktiivisuuden omaavan. (Mt, 17.)

Korkean aktiivisuuden omaava henkilö ei kuitenkaan välttämättä ole tehokas, vaikka niin voisi äkkiä päätellä. Kuten ei myöskään hidastempoinen, verkkainen harkitsija, ole jotenkin hidasälyinen ja tehoton. Työelämässä arvostetaan usein aktiivisuutta ominaisuutena, jolla ajatellaan, että joku tarttuu toimeen ja saa aikaan. Korkean aktiivisuuden omaava henkilö saattaa merkitä kuitenkin vaan äänekästä touhottamista, särkyneitä tavaroita ja huolimattomuusvirheitä, ilman merkittävää aikaansaannosta.  Nopeus voi toimia tehokkuuden vastakohtana ja estää harkinnan. Huolellisuus merkitseekin aktiiviselle ihmiselle monotonisuutta. (Mt, 19.) On kuitenkin olemassa työtehtäviä, joissa tarvitaan aktiivisuutta, joissa vauhti ja voima ovat tärkeitä ja pohdinta ja harkinta vähemmän tärkeitä. Kaikilla temperamenttipiirteillä ja niitä ilmentävillä käyttäytymistyyleillä on paikkansa työelämässä.

Thomas Erikson (2018) on mielestäni onnistunut kuvaamaan erilaisia käyttäytymistyylejä hyvin osuvasti ja viihdyttävästi kirjassaan ”Idiootit ympärilläni”. Syy sosiaalisiin konflikteihin on yleisen sosiaalipsykologisen käsityksen mukaan erilaiset tavat viestiä sekä yksilölliset tulkinnat, joita viestin vastaanottaja liittää viestiin. Jotta voisi käsittää muita paremmin, pitää ensin ymmärtää itseään. Vaikka värityypittely onkin saanut kritiikkiä osakseen, lähinnä sen epätietteellisyyden vuoksi, on se mielestäni hyvin käyttökelpoinen lähestymistapa hahmottamaan sosiaalisen vuorovaikutuksen monimuotoista todellisuutta ja tekemään siitä ymmärrettävämpää. Thomas Erikson avaa konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia erilaisia sosiaalisia tyyppejä on olemassa. Lisäksi hän tarjoaa myös kättä pidempää eri ihmistyyppien kanssa toimeen tulemiselle.

Aloitetaanpa tästä: tunnistatko tyypin?

En pidä paljonkaan melua itsestäni, mutta tarkkailen viileänä kaikkea ympärilläni, lajittelen, arvotan, enkä niinkään tuomitse, vaan kerron yksinkertaisesti vain, miten asiat ovat, en avaa suutani, jollen ole selvittänyt faktoja, ja jos olen, annan sinulle täyden selonteon asiasta. Jos menet sanomaan tälle tyypille, että hän voisi ohittaa uuden sopimuksen yksityiskohdat ja hypätä rauhassa yli viimeiset kolmekymmentä riviä, koska sillä tuskin on merkitystä lopputuloksen kannalta, niin katsoo hän sinua tarkkaavaisesti ja miettii, oletkohan henkisesti aivan kunnossa?

Kyseessä on sininen tyyppi. Sininen tyyppi on usein taka-alalla oleva rauhallinen tarkkailija tyyppi. Sininen analysoi kaikkea: lajittelee, arvottaa, tuomitsee. Hän on tarkka järjestyksestä ja tietysti oikeista vastauksista. Kaikille tavaroille on paikka ja sinisen kotona kaikki on järjestyksessä. Siniselle tärkeää ovat faktat, yksityiskohdat ja järjestys. Siniset tyypit eivät pidä itsestään ääntä, ellei joku puhu höpöjä, silloin sininen kyllä oikaisee faktat oikeiksi. Ja jos näin käy, voit yhtä hyvin luovuttaa. Väittelemään ei kannata ryhtyä, sillä sininen on todennäköisesti perehtynyt asiaan ja tietää tarkalleen mistä puhuu. Ja hän siis tietää aivan tarkalleen. Muistaen vuosiluvut, termit, nimet ja yksityiskohdat.

Muiden mielestä siniset tyypit ovat: vältteleviä, puolustelevia, perfektionisteja, varautuneita, epäileviä, hitaita, kylmiä, konservatiivisia, pikkutarkkoja, epäröiviä, toisista riippuvaisia, kriittisiä.

Sinisen tyypin ohje siitä, miten hän toivoisi itseään kohdeltavan arkipäivän kohtaamisissa:

”Toivoisin, että muut voisivat kunnioittaa toivettani olla ammattimainen- toisin sanoen en haluaisi tuhlata arvokasta kallisarvoista työaikaani, asioihin, jotka eivät koske työtä. Haluaisin, että he olisivat valmistautuneet hyvin tullessaan kyselemään minulta asioita. Tarvitsen reilun määrän taustatietoja pystyäkseni antamaan kunnollisia ohjeita.”

Seuraava tyyppi on ehkä ei toivotuin seuralainen ja työtoveri siniselle tyypille:

Keltainen: Keltainen tyyppi on ikuinen optimisti ja rakastaa hauskanpitoa. Keltainen tyyppi varmistaa, että paikassa kuin paikassa tunnelma pysyy hyvänä ja jos ei pysy, keltainen vaihtaa seuraavaan paikkaan. Keltainen tyyppi puhuu paljon. P-A-L-J-O-N. Ei ole väliä kysyikö kukaan edes mitään, hän voi kertoa tarinan parin vuoden takaa, jolla ei ole mitään merkitystä tähän hetkeen. Mutta luultavasti se tarina saa ihmiset hyvälle tuulelle, joten onko väliä, ettei kukaan edes kysynyt mitään. Keltaiset tyypit ovat tavallaan viihdyttäjiä; he osaavat jutella ihan kenen tahansa kanssa, he ovat useimmiten äärimmäisen positiivisia ja heillä on uskomaton määrä energiaa. Ihminen, jossa on keltaista, on ulospäinsuuntautunut, hyvä suostuttelemaan, kertovat helposti tunteistaan ja keskittyvät luomaan aina vain uusia kontakteja.

 

Muiden mielestä keltaiset tyypit ovat: Hauskoja, viihdyttäviä, positiivisia, aivan liian itsevarmoja, pinnallisia, itsekkäitä, hutiloiva asenne, huono keskittymiskyky, puhuvat liikaa.

Miten keltainen tyyppi haluaisi ympärillä olevien ihmisten käyttäytyvän?

”Älkää ottako elämää niin tosissanne. Elämme vain kerran. Ihmisten pitäisi muistaa se ja ajatella sitä enemmän. Meidän on sallittava itsemme pitävän hauskaa ja olla juuttumatta paikallemme koko ajan. Menkää eteenpäin. Älkää takertuko kaikkeen. Minäkään en takerru kaikkeen. Minusta elämän pitää olla hauskaa. ”

Mutta minkälaisen ohjeen antaisit niille, jotka tulevat tapaamaan sinua? Minkälaisesta käyttäytymisestä pidät?

”Hymystä. Pelkällä hymyllä pääsee jo pitkälle. Loppu järjestyy aina tavalla tai toisella.”

Seuraava tyyppi toimii taas vastaavasti hyvin keltaisen kanssa, jos keltainen vain ymmärtää jättää ”turhat pulinat pois” silloin kun työskennellään ja tehdään tulosta.

Punainen: Punainen tyyppi on dynaaminen ja ripeä yksilö; ankara, äkkipikainen, ärhäkkä sekä helposti ärsyyntyvä. Punaisen tunnistaa helposti, sillä hän ei kulje seiniä pitkin. Punaiset tyypit pyrkivät jatkuvasti eteenpäin, eivät suostu luovuttamaan ja uskovat, että mitä vain voi saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä sen eteen. Ihminen, jossa on punaista, on päämäärätietoinen, ulospäinsuuntautunut ja nauttii haasteista. Punaiset tyypit ottavat helposti ryhmässä johtajan paikan; heitä eivät kilpailutilanteet ja haasteet pelota. Punaiset ovat niitä, jotka saavat asioita tapahtumaan. Jos olet jumissa jonkun asian suhteen, kutsu punainen tyyppi paikalle. Punaiselle nopeus tarkoittaa samaa kuin hyvä, pääasia on, että eteenpäin mennään.

 

Muiden mielestä punaiset tyypit ovat: itsekkäitä, riidanhaluisia, järkähtämättömiä, omapäisiä, kontrolloivia ja komentelevia.

Minkälaisen ohjeen punainen tyyppi antaisi ihmisille, jotka tulevat tapaamaan häntä?

”Heidän ei pitäisi säikähtää sitä, jos toisinaan olen hieman kiivas. Heidän ei pitäisi perääntyä, jos olen heidän mielestään kova. Heidän pitäisi muistaa, etten ole vihainen, vaan että toisinaan vain…pusken eteenpäin. He saisivat mieluusti päästä nopeasti asiaan. Mieheni ja minä puhumme usein siitä, miten eri tavoin ilmaisemme asioita. Kun hän taustoittaa asiaa kymmenen minuutin ajan ja sitten vihdoin pääsee ydinkohtaan, minä menen tärkeimpään asiaan heti. Toisinaan annan ehkä hieman taustatietoja, mutta luultavasti en. Ihmisten pitäisi tajuta, että työnteko on mahdollista ilman jatkuvaa puhetta. Keskitä energiasi työtehtävään sen sijaan, että höpötät asian vierestä. Voimme hoitaa seurustelupuolen vapaa-ajalla.

Viimeisenä tyyppinä tuleekin sitten kaikkien rakastama vihreä tyyppi. Vihreä tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen, mutta häntä itseään saattaa ahdistaa punaiset tyypit, joiden hän ei ymmärrä olevan vain tulosfokusoituneita jyrätessään eteenpäin ja muodostaessaan koruttomia lauseita, joissa mennään suoraan asiaan. Tällainen ei sovi sensitiivisen vihreän maailmankuvaan, koska hän itse miettii hyvinkin tarkkaan, miten ilmaista asiat niin että ei vain vahingossakaan loukkaisi ketään.

Vihreä: Vihreä tyyppi on oikeastaan kaikkien muiden värien keskiarvo. Vihreitä ihmisiä löytyy kaikkialta. Nykyaikana keskiverto kuulostaa huonolta, mutta kun miettii tarkemmin, niin onko sittenkään, sillä kärjistetysti; punaiset ovat stressaantuneita suorittajia, keltaiset luovia bilettäjiä ja siniset perfektionistisia Excel-maanikkoja. Vihreät tyypit ovat tasapainoisempia ja luonteeltaan sallivia. Jos kaikki olisivat äärityyppejä, ei mitään tapahtuisi. Vihreitä ei kuitenkaan tästä syystä ole niin helppo tunnistaa, mutta heitä on kaikkialla. Vihreä tyyppi pyrkii yleensä sulautumaan joukkoon; he osaavat rauhoittaa hermostuneet keltaiset tyypit ja lämmiteltyä hitaasti syttyvät siniset. Vihreät ihmiset voi tunnistaa heidän ystävällisyydestään, kyvystä kuunnella muita ja tiimipelitaidoista.

 

Muiden mielestä vihreät tyypit ovat: passiivisia, ystävällisiä, hyviä kuuntelijoita, mukavuudenhaluisia, rauhallisia, eivät ilmaise tunteitaan kovin helposti, eivät ole tarkkoja ilmaisuissaan, eivät pidä epävarmuudesta, ihmiskeskeisiä, ei pidä kiireestä eikä suurista muutoksista.

Vihreän tyypin ohje siitä, miten hän toivoisi muilta arkipäivän kohtaamisissa:

”Kaipa se olisi hyvä, jos ihmiset tajuaisivat, että haluan ottaa asiat rauhallisesti. Ja etten ole erityisen ihastunut siitä, että asiat muuttuvat aivan koko ajan. Tiedän myös, että mieluusti haluan oppia tuntemaan ihmisen, ennen kuin puhun hänen kanssaan työasioista. Istua kahville ja jutella vähän. Se on mukavaa. Sen jälkeen voimme ryhtyä töihin, ja työasioissa olenkin valtavan lojaali.”

Thomas Erikson on kirjailija ja tutkija, joka on keskittynyt ihmisten väliseen vuorovaikutukseen erilaisissa yhteisöissä. Edellä kuvattu osuus idiooteista on pitkälti suoraa lainausta ja vain osittain tulkintaani Eriksonin kirjasta ”Idiootit ympärilläni.”

Lopputulemana stressaavista ”idiooteista” ympärilläni sanoisin, ja moni voi varmaan yhtyä tähän, että vaihtaessamme näkökulmaa saa tarkasteltavana oleva asia uudenlaisia merkityksiä. Aiemmin oudolta näyttänyt toimintatapa tuleekin ymmärrettäväksi, kun tarkastelemme sitä toimijan omasta maailmankuvasta käsin. Toisen käyttäytyminen vaikuttaa negatiiviselta vain, koska emme ymmärrä sen tarkoitusta. Samoin meitä auttaa olemaan ahdistumatta omasta käyttäytymisestämme ja toimintatavoistamme, kun ymmärrämme itseämme paremmin. NLP: ssä lähdetään siitä, että ihminen tekee parhaat mahdolliset valinnat oman karttansa eli maailmankuvansa pohjalta. Sanoisin mielelläni tähän vielä yhden NLP koulutusten kautta oppimani viisauden: koska jokainen meistä tarkkailee ja tulkitsee ympäröivää todellisuutta omalla uniikilla tavallamme, on meillä kaikilla ihan oma maailmankuvamme. Ja vaikka olisimme kuinka eri mieltä jonkun kanssa, voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että kyseinen ihminen puhuu ja toimii omasta maailmankuvastaan käsin. Tässä mielessä voimme sanoa hänen olevan oikeassa omasta maailmankuvastaan käsin. Näin ollen voisi olla itsellemme paljon enemmän rauhaa tuottava ajatus antaa hänen olla sitä mieltä mitä hän haluaa olla. Ja koska omassa maailmankuvassani asia näyttäytyy toisenlaisena, voin itse olla oikeassa omaan maailmankuvaani perustuen. Ja vielä: voisimmekohan arvostaa muiden toimintatapaa paremmin, jos uskoisimme vielä erään toisen NLP:n periaatteen; sen että kaiken käyttäytymisen takana on positiivinen tarkoitus? Jokainen pyrkii käyttäytymisellään toimimaan senhetkisen karttansa pohjalta, jonkin myönteiseksi katsomansa tavoitteen mukaan. Näiden ajatusmallien ohjaamana jokainen käyttäytymistapa, vaikuttipa se kuinka oudolta tai hullulta tahansa, voisi ohjata meitä olemaan hieman armollisempia sekä itseämme että toisiamme kohtaan. Sietämään paremmin ihania, rakkaita, erilaisia, ja ah niin ihanasti meitä kasvattavia, idiootteja ympärillämme.

Artikkelin kirjoittaja on

VTM, NLP Master Practioner, Aikuispedagogi ja Hyvinvointivalmentaja Tuija Lehtinen

 

LÄHTEET

Keltikangas-Järvinen, Liisa. ”Hyvät Tyypit”: Temperamentti Ja Työelämä. [Helsinki]: WSOY, 2016.

Keltikangas-Järvinen, Liisa. Temperamentti: Ihmisen Yksilöllisyys. 5. p. [Helsinki]: WSOY, 2015.ähteet:

Erikson, Thomas, ja Riie Heikkilä. Idiootit Ympärilläni: Kuinka Ymmärtää Muita Ja Itseään. 1. painos. [Jyväskylä]: Atena, 2017

Hyvinvointivalmentaja Tuija Lehtinen

Tuija on sosiaalisen vuorovaikutuksen asiantuntija, intohimoinen ravinnon ja terveyden tutkija, ihmisläheinen kanssakulkija, aktiiviliikkuja ja ravintovalmentaja. Jokainen ihminen voi saavuttaa sen mitä hän haluaa. Ensin on kuitenkin löydettävä se mitä hän haluaa. Ihmisen oman potentiaalin, onnellisuuden ja tasapainon löytämisessä Lehtinen tuntee olevansa kutsumustyössään toimiessaan sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin valmentajana. Minäkuvan ja itsetunnon kohentuminen tulevat hyvinvointivalmennuksessa lisäbonuksena.